Hei kaikille!
Täällä kirjoittelee 25-vuotias nainen, joka matkaa kohti avioliiton satamaan unelmiensa miehen kanssa. Mieheni on myös 25-vuotias. Asumme pääkaupunkiseudulla ja meille on siunaantunut ihana tytär, joka täyttää maaliskuun alussa 2-vuotta.
Olen lueskellut tuhansia blogeja ja olen saanut niistä paljon hyviä vinkkejä. Haluan myös jakaa omani teidän kanssa. Toivottavasti saatte tästä yhtä paljon irti, kuin minä sain muilta bloggaajilta.
Elettiin kesän alkua 2008. Lähdin hyvän ystäväni (kaasoni) kanssa kohti yökerhoa Vantaan Tikkurilaan. Kävimme paljon siihen aikaan ulkona ja vietimme aika villiä sinkkuelämää.
Yökerhossa pidimme hauskaa normaaliin tapaan ja joimme alkoholia. Kaasoni iski silmänsä pitkään mieheen (bestman) ja hetken kuluttua huomasin olevani yksin. En ole ikinä ajatellut "pokaavani" itse miestä baarista. No tällä miehellä oli kuitenkin oikein kivan näköinen ystävä. Otin muutaman rohkaisevan ja päätin, että tänään repäisen. Lähdin kohti pöytää, jossa tuleva sulhoni (Herra N) istui. Juttelimme ja jopa saatoimme jossain vaiheessa iltaa vaihtaa pusujakin. Juhlajuoma kuitenkin alkoi vaikuttaa mukavasti ja päätin rohkaistua. Kysyin hyvin hyvin humalassa "Mites, lähettäiskö yhessä jatkoille". N vastasi minulle "jos kuitenkin lähtisimme tänään eri teille". Ei siinä, sittenhän lähdin kotiin nukkumaan.
Aamu valkeni ja sain kaasoltani viestin, että hän on ihastunut ja tarkoitus olisi nähdä jatkossakin tätä N:n ystävää. Mietin mielessäni, että toivottavasti en joudu kohtaamaan tätä edellisen illan "pokaani" ikinä. Nolotti niin paljon...
No muutaman päivän päästä kaasoni kysyi minulta, lähtisinkö koriskentälle tapaamaan tätä hänen herraansa ja hänen kavereitaan. Hänellä ei ollut koripallo hallussa ja minä taas olin pelannut sitä koko ikäni. Suostuin tähän ja lähdimme.
No kukas muukaan siellä seisoi muiden joukossa kuin herra N. Halusin vajota maan alle. Häpeillen moikkasin häntä ja aloitimme pelit.
Onneksi ilmapiiri hieman rentoutui ja emme puhuneet mitään tästä ensitapaamisestamme.
Aloimme näkemään useasti, koska tapasimme porukalla (ilmeisesti liittyy ikään, kun 2 kyyhkyläistä piti kaverijoukkoa mukana tapaamisissa). Pikku hiljaa aloimme katsomaan toisiamme sillä silmällä.
Ainakin minä katsoin, mutta luulin ettei N olisi minusta kiinnostunut tämän ensitapaamisen takia.
No kerran nämä pojanklopit tulivat vanhempieni asunnolle istumaan iltaa, hengailimme ja juttelimme arkisista asioista.
Kun pojat lähtivät sain viestin "Moikka, haluisiks nähä joku kerta"... Sukat pyörähti ympäri ja vatsa kanssa. Olin onneni kukkuloilla ja vastasin samantien myöntävästi.
Aloimme seurustelemaan 31.7.2008 ensimmäisen kerran.
Jotenkin aloin olemaan epävarma suhteesta ja siitä olisinko siihen valmis. Osa minusta halusi jatkaa villiä nuoruutta ja viilettää sinkkuna. Toinen puoli oli tyytyväinen suhteeseen. Puoli vuotta myöhemmin aloin kyseenalaistamaan kaikkea, sekä meille/minulle kasautui liian isoja asioita kannetavaksi ikääni nähden.
Olin liian ahdistunut jatkamaan herra N:n kanssa ja jätin hänet.
Kului muutama päivä, että tajusin mitä olin tehnyt. Sanotaan, että "asioita arvostaa vasta, kun sen menettää". Näin kävi. Yritin epätoivoisesti saada N:n takaisin, mutta hän ei ollut enää halukas jatkaa kanssani.
Olin todella masentunut hetken ja tuntui, että elin hetken aikaa tietyssä sumussa. Ei mennyt päivääkään, ettenkö olisi katunut N:n jättämistä. Tosiaan elämä kohteli minua, monista osa-alueilta aika kovaa.
Pikku hiljaa aloin pääsemään pahimmasta yli, mutta silti takaraivossani ajattelin vain häntä.
"Stalkkasin" facebookista kahden vuoden ajan N:ää ja jos hän oli esim menossa juhlimaan. Pidin huolen, että olin samassa paikassa. Usein jatkoimme samaan paikkaan yöksi ja se loi minuun toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Kaasoani naurattaa se, miten hän on joutunut uhrautumaan meidän vuoksi. Usein ilmoitin hänelle kello 20.00 illalla, että tänään lähdemmä x-baariin, koska N on siellä. Joskus jopa silloin, kun seuraavana aamuna oli töitä. Anteeksi <3
Suoraan sanottuna olin korviani myöten rakastunut N:ään ja piiritin koko kaksi vuotta kyseistä herraa. Välissä oli hetkiä jolloin seurustelimme tahoillamme. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä halusin. Halusin N:än.
Elettiin joulukuuta 2010, kun sain vihdoin sen kauan odottamani viestin.... "Mentäiskö kahville". Itkin onnesta... Samalla pelkäsin, että pilaan tämän ja samalla olin maailman onnellisin nainen.
Aloimme tapailemaan ja HELMIKUUSSA 2011 aloimme seurustelemaan.
N halusi edetä rauhallisesti. Sitähän se olikin :D
-Touko-kesäkuussa muutimme yhteen.
-2012 Helmikuussa aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä.
-2012 Kesäkuussa olin raskaana.
-2013 Helmikuussa menimme kihloihin (päätimme mennä naimisiin 2015 kesällä).
-8.3.2013 tyttäremme syntyi
- 2013 Marraskuussa ostimme asunnon.
-2014 elämme ihanan rauhallista ja tasapainoista arkea. Samalla suunnittelemme häitämme elokuun 1. päivä vuonna 2015.
Ps. Teille jäi ehkä yksi kysymys... kaaso ja tämä bestman eivät jatkaneet suhdetta kauaa :D Eivätkä siis ole yhdessä.
Pss. Olen edelleen korviani myöten rakastunut ja arvostan joka ikinen päivä sitä, että hän on rinnallani. <3
- Milja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti