Toinen mekko kiinasta....

Heipähei,

Minulla on jo varsinainen hääpuku, minkä hankin Jenkki-reissultamme. Sitä en halua paljastaa ennen hääpäivää.
Halusin kuitenkin toisen mekon iltaa varten, jos pitkässä mekossa on kömpelö tanssia tai tulee kuuma... enkä halua, että hääpuvulleni läikkyy mitään illan tiimellyksessä. Todellisuudessa tämä ajatus oli kytenyt päässäni ja heräteostoksena tilasin toisen mekon.

Muutama viikko myöhemmin....

Sain 28.12.2014 iloisia uutisia UPS:ilta. Toinen mekkoni on saapunut!!
Tilasin mekkoni kiinasta, vbridal.com:ista. Minua jännitti todella paljon mitä sieltä loppujen lopuksi tulee. Kiinasta kun tilaa, niin ikinä et voi olla varma. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tämä tuli. Tilauksen tein 17.12.2014, paketti saapui Suomeen 29.12 ja minulla se oli 30.12. Olen siis erittäin tyytyväinen toimitukseen.
Sitten takaisin mekkooni.

No tässä olisi tämä kuvan mukainen mekko:

Kuva lainattu netistä.

Avasin pakettia tärisevin sormin ja vedin mekon ulos paketista. MITÄÄ! Oli reaktioni, tämähän näyttää ihan verholta! Vedin sen jopa päälleni ja olin jo viskaamassa koko mekkoa roskiin, kunnes tajusin, että mekko on väärinpäin :D Käänsin mekon ja sieltähän paljastui oikein hyvä mekko. Hieman joudun muokkaamaan sitä, laahus on todella pitkä, sekä haluan hieman lyhyemmäksi etuosaa. Se tulee nyt reippaasti yli polvien. Henkari ei kyllä tee kovin hyvin oikeutta tälle ja on kyllä hienompi päällä :)

Ja tässä on mekkoni, mikä saapui tänään:

-M

Takaisin häiden pariin

DIY, ei ole toinen nimeni ;)

Päätin jo aikoja sitten, että jos menen joskus naimisiin, niin en todellakaan ala käyttämään tunteja askarteluihin.
Ensinnäkään en ole hyvä siinä ja keskittyminen ei riitä kovin pitkäksi aikaa.
Nyt suunnitelmissa on kaksi asiaa, jotka joudumme askartelemaan. Ne ovat onneksi hyvin yksinkertaisia asioita.
Ensimmäiseksi: Leikkaamme/liimaamme kutsuihimme tekstit.
Tilasin light in the box:ista tyhjät kutsut, mihin tulostan ja liimaan sisälle tekstin. Dhl itseasiassa laittoi muutama päivä sitten viestiä, että ne ovat matkalla. JAIKS! Toivottavasti ne ovat hienot. En kyllä hommannut kovin kummoisia kutsuja, koska ne menevät kaikilla loppujen lopuksi roskakoriin.
Niistä lisää, kunhan saapuvat perille asti.

Toinen askartelu on servettien ympärille tuleva rengas. Sain inspiraation, kun selasin ebayta. Tässä kuva mistä idean sain:

Ensiksi leikkasin sopivan kokoisen palasen.

Sitten laitoin pienen palan teippiä.

Laitoin hieman pikaliimaa teippiin, jotta se varmasti pysyy.

Kiinnitin päät yhteen ja painoin hetken.

Tämän näköinen tulee olemaan lopputulos. Aikaa menee alle minuutti yhden renkaan tekoon.

Teimme toisen kaasoni (siskoni) kanssa jo 50kpl. Servetti tulee olemaan eri värinen, varmaan hopea.

Idea kuitenkin tuli varmasti selville. Näin vältymme tuntien taitteluilta ja voin tehdä nämä valmiiksi ennen hääpäivää.

Mite mieltä olette? :)

Pahoittelen kuvien laatua, järjestelmäkamera on latauksessa ja nämä ovat kännykällä otettuja.


-M

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille

Nauttikaa, palaillaan huomenna takaisin hääasioiden pariin <3

-M

Joulu

Vietämme joka vuosi joulua N:n sukulaisten kanssa, koska minun vanhempani ja siskoni lähtevät joka vuosi Thaimaan lämpöön. Vietämme kuitenkin oman "joulun" heidän kanssaan viikkoa-kahta aikaisemmin. Se päivä ei eroa joulusta oikeastaan lainkaan. Teemme jouluruuat ja jaamme lahjoja ja nautimme yhdessä olosta.

Tänä vuonna menemme N:n isovanhempien luokse ja sinne on tulossa myös muita sukulaisia.
Pieni ahdistuksen poikanen meinasi iskeä, kun kaikille on ostettava lahja ( vai onko?). Emme ole tehneet mitään erillistä sopimusta, että esim aikuiset eivät osta toisilleen. En halua kuitenkaan tilannetta, että kaikilla muilla on meille paketit ja meillä ei mitään. Jatkossa minun puolestani aikuisten ei tarvitsisi ostaa mitään. Tavallaan vihaan tätä kulutusjuhlaa, kun aina pitäisi olla hienompia lahjoja. Tai tuntuu, että muut ajattelevat näin.
Näin vanhemmiten rakastan  joulussa hyvää ruokaa ja yhdessä oloa.
N:n sukulaiset ovat aivan ihania tyyppejä ja viihdyn heidän seurassaan. He ovat ottaneet minut aikoinaan heti mukaan "perheeseen", eikä ole ollut tunnetta, että olisin ulkopuolinen.
Rikkautta, kun on ihana perhe ja sukulaiset ympärillä, molempien puolelta. Pakko kehua vielä appiukon ruokia, käymme heillä lähes joka viikonloppu syömässä. Meille se on, kuin menisi ravintolaan syömään. ;)

Onneksi keksin loppujenlopuksi lahjat kaikille, ilman että joudumme syömään loppukuun vain nuudeleita. En viitsi paljastaa lahjoja, jos joku N:n sukulainen sattuu eksymään blogiini.

Ostimme lapsellemme yhden isomman ja yhden pienemmän lahjan. Minusta lapsellakaan ei tarvitse olla miljoonaa lahjaa. Se riittää, että muutama lahja on mieleinen. En halua opettaa lastani siihen, että käytetään tuhansia euroja lahjoihin.
Haluan myös, että hän osaa arvostaa niitä asioita mitä hän jouluna saa. Jos niitä on satoja, niin hohto häviää.
Rakkautta ei ole se, että hukuttaa toisen lahjoihin. Rakkautta on yhdessä olo ja toisen huomioiminen.

Ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille <3

-M

Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta, ne ei mulle tuota tänääkään huolta

Olisipa noin, kuin otsikko antaa ymmärtää.

Budjetti on meillä hieman hankala juttu, koska aloitimme jo asioiden hankinnan ajoissa. Viime vuonna (2013) marraskuussa olimme Thaimaassa ja mukanamme oli yksi kaasoistani ja hänen miehensä, joka taas on myös toinen bestmaneista (tämä ei ole kuitenkaan sama kuin ensimmäisen postauksen bestman). :D

Mutta aiheeseen... Teetimme siellä jo sulhaselle, sekä bestmaneille puvut. Suomesta olisi ollut hankala löytää pukuja, koska mieheni on 193cm pitkä, mutta hoikka. Yksi bestman taas on yli 2m ja vielä hoikempi. 

Suomessa puvut tehdään niin, että jos pituudeltaan sopii, on ne tehty isoille miehille. Näin ollen he hukkuisivat niihin. Hyvin istuva, on lähes poikkeuksetta liian lyhyt hihoista ja lahkeista. 

Pojat saivat siis ensimmäisen kosketuksen häihin, hyvin aikaisessa vaiheessa.

Sormukset hankimme jo viime elokuussa Jenkki-reissultamme (tästä myöhemmin lisää). Löysin myös hääpukuni, vaikkei sitä oltu suunniteltu. Näin ollen, en ole tähän kyseiseen budjettiin näitä laskenut.

Budjetti jonka päätimme, näiden edellisten hankintojen jälkeen oli: 8000-10 000 euroa.

Hui, paljon rahaa yhteen päivään! Isoimman siivun vie juhlapaikka ja catering.

Paikka jonka valitsimme ei ollut edullisin, mutta järkeilin asian niin, ettei sitä tarvitse koristella. Paikka on mielestäni valmiiksi jo niin upea.

Olen ollut aika tarkka siitä, että saamme ne tuotteet, mitä tarvitsemme, niin edullisesti kuin mahdollista. 

Selaan päivittäin eri ulkomaisia ja kotimaisia nettisivuja. Ja jos mieleeni tulee asia mikä pitää hankkia, niin koluan internetin ihmeellisen maailman läpi, jotta löydän sen edullisesti.

Omasta mielestäni olen onnistunut ihan hyvin.

 Se onko tämä reilua suomalaisia yrittäjiä kohtaan, niin vastaus on ehdoton ei. Budjetti on kuitenkin rajallinen ja näin ollen minulla ei ole mahdollisuutta maksaa Suomen hintoja tuotteista, valitettavasti Suomen valtio rokottaa yrittäjiä niin paljon, että hintojen on oltava korkeita. 

Minulla ei kuitenkaan tähän ole varaa. Niin pahalta, kuin se tuntuukin. Toivon, kuitenkin että katsotte ensin kotimaisten markkinoiden tuotteet, jos vaikka jossain olisi alennuksia tai budjetti on isompi. 

:)

Pääkaupunkiseudulla hinnat ovat keskivertoa kalliimmat ja kateellisena luen välillä, kuinka muualla joku asia on huomattavasti edullisempi. Halusimme kuitenkin, että häämme ovat täällä, koska suurin osa läheisistämme asuu täällä suunnalla.

Budjetti jakautuu suurinpiirtein näin:

Paikka: 1950€ (en edes muista tarkkaa summaa, saattaa olla enemmänkin)

Catering: 3500€-4000€

Koristeet/kattaus: 300-500€

Asusteet: 200€

kukat: 200€

kuljetus kirkolta juhlapaikalle: 250€

hotelli (2 yötä): 240€

Kaasojen puvut: 150€

meikki ja kampaaja: 200-300€

kynnet: 60€

äänentoisto: 130€

iltaa varten puku (morsian): 160€

kengät: 100€
Muut asiat (esim. lapsen hoito palkkio ja muut avustajat): 300€
+ kaikki unohtuneet asiat, tai mitä en ole vielä ajatellut: +/- 500€

Suhteiden kautta tulee: bändi, juomat, snack buffet, kuvaaja.

Voi olla, että olen unohtanut jotain listasta. Tässä kuitenkin suurinosa.

Tähän päälle kun laskee sormukset ja puvut päälle niin hinta pompsahtaa kyllä reippaasti....

Joskus sitä miettii, että olisiko pitänyt karata kahdestaan ulkomaille naimisiin ja käyttää tuo koko raha siihen matkaan :D No tämä on aina ollut unelmani, joten ei auta kuin maksaa... <3

-Milja

Done/ To Do

Olen saanut paljon aikaiseksi häidemme osalta.Tässä hieman listaa, mitä olemme jo tehneet ja mitä pitää vielä tehdä.

DONE:

-Juhlapaikka varattu
-Kirkko varattu
-Catering varattu
-Äänentoisto-laitteet varattu
-Bändi varattu
-Juoma puoli suunniteltu ja hoidossa (isäni kautta)
-Vieraslista ok
-Save the date-kortit matkalla
-Koristeita hankittu ja vielä muutama asia hankkimatta
-Sormuspojalle ja morsiusneidon puku ok
-Hääpuku
-Sulhasen ja bestmanien puku
-Sormus, osittain kunnossa
-Meikkaaja ja kampaaja varattu
-Hotellit ok
-Kuvaaja ok
-Kaasojen puvut hoidossa
- Hääauto (ilmeisesti hoidossa, tämä on sulhasen vastuulla)
-Kutsut tilattu
-Hääkengät
-Häämatka suunniteltu ;D

To Do:

-Hääkimppu ja vieheet
-Sukkanauha ja alusvaatteiden hankintaa
- Snack buffet-asiat
- Kakkuainekset (teemme itse)
-Catering tapaaminen (12.1.2015)
-Juhlapaikalle katsomaan pöytäjärjestykset
-Huntu (en ole varma haluanko)
-Harjoitus kattaus kotona
-Papin ja kanttorin hankinta
-Tarvittavat todistukset

...Olenko unohtanut jotain todella oleellista?


Onneksi tässä To do-listalla, on asioita mitkä joutavat lähemmäksi häitä. Mielestäni olemme aika hyvin saaneet aikaan. Eikä tarvitse keväällä miettiä hääasioita kun töissäkin on kiireistä.
En laittanut listaan kaikkia pienimpiä asioita (esim. hääkakun koriste)
Tulen avaamaan teille monia yllämainittuja asioita vielä tarkemmin, mutta en viitsi paljastaa heti kaikkea. Muuten jutut loppuisivat nopeasti ;)
Seuraavaksi voisin kertoa teille hääbudjetistamme. Olkaa kuulolla!


- M

Treffit

Tänään suuntaamme sulhoni kanssa Tomi Björkin ravintolaan Gaijiniin. Juhlistamme N:n synttäreitä samalla, treffeillä käyminen on ihanaa. Pyrimme vaalimaan yhteistä aikaa ja käymään treffeillä yms.
Uskon, että lapsiperheen arjen keskellä se on todella tärkeää. Haluan, että se tietty kipinä säilyy loppuelämän. Jos olemme vain äiti ja isä, en usko että se kantaisi kovin pitkälle.
Olemmehan myös avopari, kihlapari ja tuleva aviopari. En väitä etteikö äiti ja isä- rooli olisi yhtä ihanaa, mutta jos äiti ja isä ovat onnellisia myös parisuhteessaan, on koko perhe onnellinen <3
Eihän kaikki tarvitse ns. omaa aikaa, meille se on kuitenkin tärkeää.
Kaikilla ei myöskään ole samallalailla mahdollisuutta järjestää vapaa iltoja. Olemme onnekkaita, että meillä on suuri tukiverkosto ja varsinkin tyttäremme isovanhemmat (molempien puolilta) ovat korvaamattomia. :)

Miten te pidätte yllä parisuhdetta?

Juhlapaikan valinta

Juhlapaikan valinnasta...

Aloin katselemaan juhlapaikkoja jo 2013 keväällä. Minulla oli muutamia vaihtoehtoja.
Kriteereinä oli:
-Saa olla myöhempään, kuin 1.00.
-Saa tuoda omat juomat.
-Paikka olisi hieno ja siitä saisi kauniin vain pienillä toimenpiteillä.

Nämä kolme asiaa pääkaupunkiseudulla onkin astetta haastavampi löytää. Onneksi joku bloggaaja (en nyt muista nimeä) oli listannut lähes kaikki juhlapaikat omaan blogiinsa ja kirjoittanut valmiiksi nämä tiedot.
Sain nopeasti karsittua useamman vaihtoehdon pois.
Seuraavia paikkoja katsoin kuitenkin varteenotettavina vaihtoehtoina.

Ensimmäiseksi: Salmi Sali (Helsinki)



(Kuva lainattu netistä)

Kuulin kuitenkin huonoja kokemuksia paikasta/henkilökunnasta ja näin ollen hylkäsin ajatuksen tästä juhlapaikasta. Minulla ei siis ole mitään faktatietoja, vain kuulopuheita. Parasta paikassa olisi ollut tuo ihanan iso terassi.



Toinen vaihtoehto oli: Agroksen holvikellari (Helsinki)



(Kuva lainattu netistä)

Paikka olisi ollut täydellinen, mutta sitten luin netistä, että jokaisesta asiasta tarvitsee maksaa erikseen. Ei se sinänsä haittaa, mutten jaksanut alkaa miettimään joka ikistä tavaraa. Se onko asia näin oikeasti, niin en tiedä. Joten varmaksi en sano. Kerron vain, mitä olen lukenut muiden kokemuksista.

Kolmas vaihtoehto, jonka melkein jo varasimmekin: Wanha Bäckby (vantaa)



(Kuva lainattu netistä)

Aivan mielettömän ihana paikka ja myös paikan omistaja on aivan mahtava nainen. Se miksi jouduimme tästä paikasta luopumaan, oli liian aikainen lähtö. Olisiko ollut 24.00 vai 1.00, anyway. Liian aikaisin meille.
Suosittelen kuitenkin tätä paikkaa kaikille, joille tämä aikaisin loppuminen ei ole ongelma.

Ja viimeiseksi meidän oma juhlapaikkamme: Villa Haka (Helsinki)



(Kuva lainattu netistä)


Luin paikasta blogista ja siellä oltiin annettu vinkki, että kannattaa olla suoraan yhteydessä paikan omistajaan Aimoon. Paikkaa vuokraa myös Saasi Catering, mutta he eivät omista paikkaa. Tästä kyseisestä cateringistä luin myös joitain huonoja kokemuksia ja ilmeisesti kyseessä hieman kalliimpi catering.
Sovimme Aimon kanssa tapaamisen juhlapaikalle elokuussa 2013. Rakastuimme täysin. Paikka oli upea kivistä tehty rakennus, missä oli isot ikkunat merelle.
Ajattelin, että tämä meidän on saatava. Paikkaa ei tarvitsisi koristella juuri lainkaan ja Aimon kautta nämä pääkriteerimme täyttyvät. Saamme olla myöhempään, omat juomat ja oma catering mahdollinen. Täydellistä meille!
Ainoa huono puoli on se, että paikka ei ole kovin iso. Käänsin asian kuitenkin positiiviseksi, pysyypähän vieraslista kohtuudessa ja pystymme maksamaan myös ruuat vieraillemme ;) Täällä siis juhlimme 1.8.2015, en malttaisi odottaa!! <3
Vinkkinä ainakin pk-seudun morsiammille ja sulhoille, olkaa ajoissa liikkeellä. Silloin 2013 kesällä, oli myyty jo kaikki viikonloput kesälle 2014. Sama homma oli useissa paikoissa. Suosittelen siis aloittamaan hyvin aikasessa vaiheessa juhlapaikan metsästyksen.

Tässä vielä Aimon tiedot, jos olette kiinnostuneita paikasta 0400425427.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Pakkohan minunkin on....

Hei kaikille!


Täällä kirjoittelee 25-vuotias nainen, joka matkaa kohti avioliiton satamaan unelmiensa miehen kanssa. Mieheni on myös 25-vuotias. Asumme pääkaupunkiseudulla ja meille on siunaantunut ihana tytär, joka täyttää maaliskuun alussa 2-vuotta.

Olen lueskellut tuhansia blogeja ja olen saanut niistä paljon hyviä vinkkejä. Haluan myös jakaa omani teidän kanssa. Toivottavasti saatte tästä yhtä paljon irti, kuin minä sain muilta bloggaajilta.

Elettiin kesän alkua 2008. Lähdin hyvän ystäväni (kaasoni) kanssa kohti yökerhoa Vantaan Tikkurilaan. Kävimme paljon siihen aikaan ulkona ja vietimme aika villiä sinkkuelämää.
Yökerhossa pidimme hauskaa normaaliin tapaan ja joimme alkoholia. Kaasoni iski silmänsä pitkään mieheen (bestman) ja hetken kuluttua huomasin olevani yksin. En ole ikinä ajatellut "pokaavani" itse miestä baarista. No tällä miehellä oli kuitenkin oikein kivan näköinen ystävä. Otin muutaman rohkaisevan ja päätin, että tänään repäisen. Lähdin kohti pöytää, jossa tuleva sulhoni (Herra N) istui. Juttelimme ja jopa saatoimme jossain vaiheessa iltaa vaihtaa pusujakin. Juhlajuoma kuitenkin alkoi vaikuttaa mukavasti ja päätin rohkaistua. Kysyin hyvin hyvin humalassa "Mites, lähettäiskö yhessä jatkoille". N vastasi minulle "jos kuitenkin lähtisimme tänään eri teille". Ei siinä, sittenhän lähdin kotiin nukkumaan.
Aamu valkeni ja sain kaasoltani viestin, että hän on ihastunut ja tarkoitus olisi nähdä jatkossakin tätä N:n ystävää. Mietin mielessäni, että toivottavasti en joudu kohtaamaan tätä edellisen illan "pokaani" ikinä. Nolotti niin paljon...
No muutaman päivän päästä kaasoni kysyi minulta, lähtisinkö koriskentälle tapaamaan tätä hänen herraansa ja hänen kavereitaan. Hänellä ei ollut koripallo hallussa ja minä taas olin pelannut sitä koko ikäni. Suostuin tähän ja lähdimme.
No kukas muukaan siellä seisoi muiden joukossa kuin herra N. Halusin vajota maan alle. Häpeillen moikkasin häntä ja aloitimme pelit.
Onneksi ilmapiiri hieman rentoutui ja emme puhuneet mitään tästä ensitapaamisestamme.

Aloimme näkemään useasti, koska tapasimme porukalla (ilmeisesti liittyy ikään, kun 2 kyyhkyläistä piti kaverijoukkoa mukana tapaamisissa). Pikku hiljaa aloimme katsomaan toisiamme sillä silmällä.
Ainakin minä katsoin, mutta luulin ettei N olisi minusta kiinnostunut tämän ensitapaamisen takia.
No kerran nämä pojanklopit tulivat vanhempieni asunnolle istumaan iltaa, hengailimme ja juttelimme arkisista asioista.
Kun pojat lähtivät sain viestin "Moikka, haluisiks nähä joku kerta"... Sukat pyörähti ympäri ja vatsa kanssa. Olin onneni kukkuloilla ja vastasin samantien myöntävästi.

Aloimme seurustelemaan 31.7.2008 ensimmäisen kerran.
Jotenkin aloin olemaan epävarma suhteesta ja siitä olisinko siihen valmis. Osa minusta halusi jatkaa villiä nuoruutta ja viilettää sinkkuna. Toinen puoli oli tyytyväinen suhteeseen. Puoli vuotta myöhemmin aloin kyseenalaistamaan kaikkea, sekä meille/minulle kasautui liian isoja asioita kannetavaksi ikääni nähden.
Olin liian ahdistunut jatkamaan herra N:n kanssa ja jätin hänet.

Kului muutama päivä, että tajusin mitä olin tehnyt. Sanotaan, että "asioita arvostaa vasta, kun sen menettää". Näin kävi. Yritin epätoivoisesti saada N:n takaisin, mutta hän ei ollut enää halukas jatkaa kanssani.

Olin todella masentunut hetken ja tuntui, että elin hetken aikaa tietyssä sumussa. Ei mennyt päivääkään, ettenkö olisi katunut N:n jättämistä. Tosiaan elämä kohteli minua, monista osa-alueilta aika kovaa.
Pikku hiljaa aloin pääsemään pahimmasta yli, mutta silti takaraivossani ajattelin vain häntä.

"Stalkkasin" facebookista kahden vuoden ajan N:ää ja jos hän oli esim menossa juhlimaan. Pidin huolen, että olin samassa paikassa. Usein jatkoimme samaan paikkaan yöksi ja se loi minuun toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Kaasoani naurattaa se, miten hän on joutunut uhrautumaan meidän vuoksi. Usein ilmoitin hänelle kello 20.00 illalla, että tänään lähdemmä x-baariin, koska N on siellä. Joskus jopa silloin, kun seuraavana aamuna oli töitä. Anteeksi <3
Suoraan sanottuna olin korviani myöten rakastunut N:ään ja piiritin koko kaksi vuotta kyseistä herraa. Välissä oli hetkiä jolloin seurustelimme tahoillamme. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä halusin. Halusin N:än.

Elettiin joulukuuta 2010, kun sain vihdoin sen kauan odottamani viestin.... "Mentäiskö kahville". Itkin onnesta... Samalla pelkäsin, että pilaan tämän ja samalla olin maailman onnellisin nainen.
Aloimme tapailemaan ja HELMIKUUSSA 2011 aloimme seurustelemaan.
N halusi edetä rauhallisesti. Sitähän se olikin :D
-Touko-kesäkuussa muutimme yhteen.
-2012 Helmikuussa aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä.
-2012 Kesäkuussa olin raskaana.
-2013 Helmikuussa menimme kihloihin (päätimme mennä naimisiin 2015 kesällä).
-8.3.2013 tyttäremme syntyi
- 2013 Marraskuussa ostimme asunnon.
-2014 elämme ihanan rauhallista ja tasapainoista arkea. Samalla suunnittelemme häitämme elokuun 1. päivä vuonna 2015.

Ps. Teille jäi ehkä yksi kysymys... kaaso ja tämä bestman eivät jatkaneet suhdetta kauaa :D Eivätkä siis ole yhdessä.

Pss. Olen edelleen korviani myöten rakastunut ja arvostan joka ikinen päivä sitä, että hän on rinnallani. <3



- Milja